Call: How are things done, produced or effected with performance?

The Finnish network for performance studies and the research project How to do things with performance? organise a joint research day 8 November 2017 10 am to 6 pm at University of the Arts theatre Academy, Auditorium 1.

We invite everybody interested in performance studies, research on and in performance art and live art and in performance as research to debate the topic in English or in Finnish.

The main speaker of the day is performance theorist and performance maker Bojana Cvejic, whose most recent work Choreographing Problems (2015) discusses the relationship of philosophy and experimental choreographic practices by analysing some central works of contemporary dance. Her approach can be linked to performance philosophy as well, the aim of which is to bypass and overcome the abyss between making and thinking, art and philosophy. (Laruelle, Ó Maoilearca, Cull, O’Sullivan). Cvejic is one of the founding members of the group Walking Theory, which represents the new critical theory of the former Eastern European countries. She is professor in dance at Oslo National Academy of the Arts.

In the research project How to do things with performance? (2016-2020) funded by the Academy of Finland we have looked for answers with the help of some concepts like fabulation, fictionalising, framing, reimagining and repeating. Fabulation refers here to the social way we are creating shared meanings. Fictionalising, on the contrary, is a mode of thinking which does not strive to any kind of equivalence in relation to the real or reality. Repeating with variation can be linked on one hand to learning, the stabilizing of impact, and on the other hand to the production of difference.

These are of course not the only verbs central for performance and performing. We invite everybody interested in these issues to ponder how and in what way things are done with performance. Our aim is to compile a thematic issue on the topic to RUUKKU, journal of artistic research in Spring 2018.

Please send abstracts of proposals for presentations, in English or Finnish no later than 9 October to annette.arlander@uniarts.fi

Welcome!

 

Annette Arlander, Helena Erkkilä, Hanna Järvinen, Tero Nauha, Pilvi Porkola, Taina Riikonen ja Helena Saarikoski

The full call is available as pdf Research Day 8 November 2017 – Call

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): English

Kutsu: Miten esityksellä tehdään, tuotetaan, ja aiheutetaan? 

Esitystutkimuksen verkoston ja Miten tehdä asioita esityksellä –tutkimushankkeen yhteinen tutkimuspäivä 8.11.2017 klo 10-18 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, Auditorio 1.

Kutsumme kaikki esitystutkimuksesta, performanssin tai esitystaiteen tutkimuksesta, ja esityksellä tai esittämällä tutkimisesta mukaan keskustelemaan aiheesta englanniksi ja suomeksi. Tutkimuspäivän pääpuhujaksi olemme kutsuneet esitysteoreetikko ja esitysten tekijä Bojana Cvejicin, jonka tuorein teos Choreographing Problems (2015) käsittelee filosofian ja kokeellisten koreografisten käytäntöjen suhdetta analysoimalla muutamia keskeisiä nykytanssin teoksia. Hänen lähestymistapansa voi kytkeä myös performanssifilosofiaan, jonka pyrkimyksenä on ohittaa ja ylittää tekemisen ja ajattelemisen, taiteen ja filosofian kuilu. (Laruelle, Ó Maoilearca, Cull, O’Sullivan). Cvejic on yksi Walking Theory ryhmän perustajista, joka edustaa uutta entisten itä-Euroopan maiden kriittistä teoriaa. Hän on Oslon Taideakatemian tanssitaiteen professori.

Suomen Akatemian tutkimushankkeessa Miten tehdä asioita esityksellä? (2016-2020) olemme etsineet vastausta muutamien käsitteiden kautta, kuten fabulaatio, fiktiointi, kehystäminen, uudelleenkuvittelu ja toistaminen. Fabulointi viitta tässä sosiaaliseen tapaan jolla luomme yhteisiä merkityksiä. Fiktiointi sen sijaan on ajattelun muoto, joka ei pyri minkäänlaiseen vastaavuuteen todellisen tai reaalisen suhteen. Toistaminen varioimalla kytkeytyy yhtäältä oppimiseen, vaikutusten vakiintumiseen, toisaalta erojen tuottamiseen.

Nämä eivät tietenkään ole ainoat esityksille ja esittämiselle keskeiset verbit. Kutsumme kaikki aiheesta kiinnostuneet pohtimaan, miten ja millä tavoin esityksellä tehdään. Tavoitteena on koota aiheesta teemanumero RUUKKUun, vertaisarvioituun taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisuun keväällä 2018.

Lyhyet tiivistelmät alustuksista, englanniksi tai suomeksi, pyydetään lähettämään 9.10. mennessä osoitteella annette.arlander@uniarts.fi

Tervetuloa!

Annette Arlander, Helena Erkkilä, Hanna Järvinen, Tero Nauha, Pilvi Porkola, Taina Riikonen ja Helena Saarikoski

 

Lue koko täysimittainen kutsu pdf-muodossa esitystutkimuspäivä 8-11-2017

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): tiedotteet

Uusi väitös esitystutkimuksen alalta!

Anna Rajavuoren väitöskirja ”Esityksen politiikka. Sosialistinen agitaatio keskisuomalaisella maaseudulla 1906-1908” on valmistunut. Väitöstilaisuus on 2. kesäkuuta 2017 klo 12 Helsingin yliopiston päärakennuksen auditoriossa XII (Unioninkatu 34, 3. krs)

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Miten tehdä asioita esityksellä aloitusseminaari 4.10.2016

Miten tehdä asioita esityksellä?

Nelivuotinen Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke “Miten tehdä asioita esityksellä?” järjestää aloitusseminaarin 4. lokakuuta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa klo 10-16, yhteistyössä Esittävien taiteiden Tutkimuskeskus Tutken ja Esitystutkimuksen verkoston kanssa.

Tervetuloa katsomaan ja kuuntelemaan, mitä esityksellä voi tehdä sekä keskustelemaan aiheesta.

Projektin jäsenten ja muutamien kutsuvieraiden lisäksi näkemyksensä esittävät

professorit Heike Roms, Edward Scheer, Simon O’Sullivan ja FT Katve-Kaisa Kontturi.

Lisätietoja hankkeesta:  http://www.uniarts.fi/howtodothingswithperformance

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Performance Studies International

Kansainvälinen esitystutkimuksen järjestö Performance Studies International on uudistanut verkkosivunsa. Ne löytyvät täältä. Nykyään jäseneksi voi liittyä myös konferenssien ulkopuolella. Ja myös seuraavan konferenssin kutsu on julkaistu. Se järjestetään Hampurissa 8-10 kesäkuuta 2017. Teemana on overflow, jota on hankala suomentaa. Olisiko se ylimäärä, ylijäämä, ylenmääräisyys tai kirjaimellisesti ylenmääräinen virtaus… Kutsu löytyy verkkosivuilta, täältä. Ehdotusten viimeistä jättöpäivää on jatkettu 21 lokakuuta asti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): tiedotteet

Hanna Järvinen: ”Kutsutut kriittiset jälkisanat”

Hanna Järvinen: ”Kutsutut kriittiset jälkisanat” Esitystutkimus-seminaarissa 27.4.2015

Ensinnäkin, kiitos kirjasta, kiitos seminaarista ja kiitos kutsusta. Tämän esityksen (performance) otsikko ei ole minun antamani, vaan minut pyydettiin kommentoimaan teosta, kun en ehtinyt siihen kirjoittamaan. Olen tanssintutkija, historian tohtori ja yliopistonlehtorina Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa. Olen myös kääntänyt André Lepeckin Exhausting Dance eli Tanssitaide ja liikkeen politiikka -kirjan (Like 2012), koska satuin vahingossa tekemään maisterintutkinnon New York Universityn esitystutkimuksen oppiaineessa vuonna 2001. Olen siis ollut muun muassa Barbara Kirshenblatt-Gimblettin ja Peggy Phelanin oppilas – ensimmäisen kohdalla pakosta ja jälkimmäisen kohdalla koska sanoin, etten halua ottaa Richard Schechnerin kurssia. Laitoksella, jota tuolloin johti Diana Taylor, oli havaittavissa pieniä ristiriitoja.

Vahinkotutkintoni jälkeen Annette Arlander rekrytoi minut tuntiopettajaksi Teatterikorkeakoulun Esitystaiteen ja tutkimuksen (sittemmin Live Art and Performance Studies) kaksivuotiseen maisteriohjelmaan. ”Vakiorepertuaarini” on ollut nimenomaan esitystutkimuksen teoriakurssi, Paper on a Performance Theorist, jossa opiskelijat tutustuvat kukin yhteen keskeiseen esitystutkijaan – heidän valintansa riippuvat heidän erityisistä kiinnostuksen kohteistaan, jotta ”paperista” olisi jotain hyötyä kaksivuotisen ohjelman varsin tiukasti aikataulutetussa suorittamisessa (performance). Kun opiskelijoiden kanssa on käyty läpi listaa heitä mahdollisesti kiinnostavista esitystutkimusteoreetikoista, tulee aina esiin, että jos nämä Taylorit ja Phelanit ja muut ovat niitä “klassikoita”, niin mikä sitten on uusinta uutta. Tähän on tietysti vaikea vastata muuta kuin että lukekaa esitystutkimuksen kausijulkaisuja – TDR:ia ja PAJ:ia ja niin edelleen – ja käykää PSi:ssa, jos on moiseen varaa. Kaanon (siis ”klassikot”) syntyy vasta ajan myötä. Yksi kokoelma, jota olen suositellut näille nykyisille – eli kaksi vuotta sitten valituille – on ollut juuri Jon McKenzien, Heike Romsin ja Wee Wang Lingin Contesting Performance vuodelta 2010, johon Annette Arlanderkin Esitystutkimus-kirjan johdannossa viittaa. Myös syy tähän on selvä: vaikka ajatus kulttuurin ilmiöiden tutkimuksesta esityksenä on vanha, esitystutkimus (Performance Studies) oppialana on New York Universityn esitystutkimuksen oppiaineen hegemonian läpitunkema.

Koska olen tänä keväänä myös lukenut Sarianna Silvosen ei vielä ilmestynyttä käännöstä Richard Schechnerin Performance Studies: An Introduction -kirjasta, olen toistuvasti myös kysynyt itseltäni mihin suuntaan esitystutkimus on menossa. Selvää nimittäin on, että Schechnerin ajatusmaailma on auttamattoman vanhanaikainen ja Amerikka-keskeinen. Esimerkkinä tästä vetoaminen rodun käsitteeseen, jonka käytön humanistisessa tutkimuksessa UNESCO kyseenalaisti jo vuoden 1950 julkilausumassaan ja joka myös luonnontieteissä on sittemmin alettu ymmärtää syrjinnän ja “valkoisuuden” hegemonian tuottamisen välineenä. Jo 2005 pitämässään puheenvuorossa, joka on julkaistu TDR: The Drama Review -lehdessä vuonna 2006, Jon McKenzie kysyi, onko Performance Studies itse asiassa kulttuuri-imperialismia yksinkertaisesti siksi, että oppialan keskeiset teoreetikot tulevat yhdestä kulttuurista ja kirjoittavat yhdellä kielellä – englanniksi.

Siksi suomenkielinen kokoelma – Esitystutkimus – ja suomenkielinen, suomeksi ajateltu tutkimus on ensiarvoisen tärkeää. Tällä en kuitenkaan tarkoita, ettei suomenkielisessä tutkimuksessa tarvitsisi keskustella kansainvälisesti, päinvastoin: näen mahdollisuutena luoda suomeksi sellaista pohdintaa, jolle olisi kiinnostusta myös anglofonisessa teoreettisessa keskustelussa – ja nimenomaan teorian tasolla, ei vain käytännön esimerkkien ja kiinnostavien tapaustutkimusten kuvauksina. Kielen assosiaatiot ja merkitykset luovat ajattelun maailmoja ja suomenkielinen yhdistelmä esitys – esittäminen – esiintyminen aiheuttaa pakostakin erilaista ymmärrystä kuin englannin ’performance’. Suomeksi esittämiseen yhdistyy esimerkiksi representaatio ja representatiivisuus, ja siitä vastaavasti puuttuu englannin suorittavuuden konnotaatio.

Annette Arlander sanoo Esitystutkimuksen johdannossa: “kirjan tavoitteena on avata esitystutkimuksen näkökulmaa suomalaisille lukijoille ja tuoda esiin jotakin esitystutkimuksen monialaisuudesta ja alojenvälisyydestä.” Miten tämä tapahtuu on monitahoista: yhtäältä, teoksessa on tapaustutkimuksia, joiden kautta lukija voi päätellä, mitä kirjoittaja ’esitystutkimuksella’ tarkoittaa tai mihin tutkimuksen genealogiaan – sanan foucaultlaisessa merkityksessä – teksti kiinnittyy; toisaalta osa teksteistä pyrkii selittämään tiettyjä esitystutkimuksen käsitteitä tai tuomaan esiin tiettyjä enemmän tai vähemmän uusia perinteitä. Mutta kirjassa on myös katsaus-tyyppisiä tekstejä, jotka pyrkivät lähinnä kuvaamaan esitystutkimuksen käyttökelpoisuutta jollain tieteenalalla. Näistä itselleni ehkä hauskin – ja loistava esimerkki tekstistä esityksenä – oli Marjukka Lampon ja Marleena Huuhkan ei niinkään tekstiseikkailun kuin Choose your own adventure -kirjojen hengessä kirjoitettu pelitutkimusteksti. Tämä, ja Saila Poutiaisen ja Sofia Smedsin puheviestinnän ja esitystutkimuksen suhteesta kirjoittama napakka esittely, saivat minut toivomaan vastaavia esittelyitä myös tutummilta aloilta, esimerkiksi antropologiasta tai teatteritieteestä. Neljänneksi kirjassa on kaksi käännettyä artikkelia, Della Pollockin ja Peggy Phelanin tekstit, kääntäjinään Taina Riikonen ja Helena Erkkilä.

En ryhdy tässä luettelemaan kaikkia kirjan tekstejä saati arvioimaan niitä – se olisi kirjallisuuskritiikin tehtävä. Mutta haluan sanoa, että nelijakoni johtuu siitä, että lukiessani kirjaa koin sen suorastaan yllättävän hajanaiseksi – minun oli aidosti vaikea liittää tekstejä minkäänlaiseksi kokonaisuudeksi saati sitten kokonaisuudeksi, joka kuvastaisi esitystutkimuksen alaa sen kaikessa moninaisuudessa, vaikka se antaakin vihjeitä esitystutkimuksen eri suuntia ja käyttötapoja kohti. Mieleeni tuli kokemukseni Peggy Phelanin ja Jill Lanen toimittamasta kirjasta The ends of performance (1998), jonka luin yhtenä pakollisena ennakkoon luettavana opuksena ennen maisteriopintojani ja joka jälkikäteen ajatellen antoi hyvin kattavan kuvan Performance Studies -oppiaineen kirjosta ja eteen tulevista opintosisällöistä. Kokoelmassa on sekä faktatekstejä (tieteellisiä artikkeleita) että fiktiota (esitystekstejä), ja siinä on julkaistu myös Della Pollockin tunnetuin performatiivista kirjoittamista käsittelevä teksti ”Performing Writing”. Jäin pohtimaan, missä Esitystutkimus-kirjassa on esittävä teksti. Monet kirjoittajat kirjoittavat omasta käytännön toiminnastaan, mutta yksikään teksteistä ei ole fiktiota tai hyödynnä esittäviä muotoja (draamaa) samalla tavoin kuin esimerkiksi Amanda Denise Kemp tai Deb Margolin tekevät Phelanin ja Lanen kokoelmassa.

Esitystutkimus-kirjan ansiona on vakiinnuttaa tieteenalaa Suomessa ja suomeksi. Koska kirjan päämäärä on siten myös luoda tieteenalan suomenkielistä sanastoa, olisin toivonut, että jotkut kirjoittajat olisivat tutustuneet tarkemmin jo käännettyihin teksteihin. Myönnettäköön, että kaikki käännökset eivät ole kovin hyviä eikä niitä ole edes helppo löytää (esimerkkinä Diana Taylorin teksti Pirkko Kosken toimittamassa Teatteriesityksen tutkiminen -teoksessa 2010). Taina Riikosen Pollock-käännös on ansiokas, mutta asiantuntijalukija jää ihmettelemään tämän nimenomaisen tekstin valintaa käännettäväksi: se ei ole merkittävä esitystutkimuksen avaus, kanonisoitu ”klassikko” samassa mielessä kuin ”Performing Writing”.

Suhtautumiseni Helena Erkkilän Phelan-käännökseen on ristiriitainen, koska vierastan performance studies -käsitteen kääntämistä performanssitutkimukseksi. Tähän on kaksi syytä: kyse on Esitystutkimus-kirjaan käännetystä tekstistä; ja käännettävä teksti on alkuaan ilmestynyt kirjassa, jossa suuri osa käsitellyistä taideteoksista ei ole performansseja sanan suomenkielisessä merkityksessä – Robert Mapplethorpen, Cindy Shermanin ja Lorna Simpsonin valokuvia, Mira Schorin piirroksia ja maalauksia, Yvonne Rainerin ja Jennie Livingstonen elokuvia. Siis objekteja, joita voi tarkastella esityksinä, mutta jotka ovat nimenomaisesti huonoja esimerkkejä Phelanin ontologisesta väitteestä, että esityksen ainoa “elämä” on nykyhetkessä. Opiskelijani Live Art and Performance Studies -maisteriohjelmassa ovat toistuvasti kiinnittäneen huomiota juuri tähän ristiriitaan Phelanin sanomisten ja hänen käyttämiensä esimerkkien välillä: missä ovat ne performanssit, edes taide-esitykset populaarikulttuurin esityksistä tai arjen esityksistä puhumattakaan? Kuten esitystutkimuksen guru Richard Schechner, Phelan rakentaa ilmeisesti tiedostamattaan hegemoniaa, jossa taide ja vieläpä avantgarde on esitystutkimuksen “oikea” tutkimuskohde – käsitystä, jota muut esitystutkijat, esimerkiksi Philip Auslander, ovat kyseenalaistaneet. Pidinkin Esitystutkimus-kirjassa nimenomaan siitä, kuinka moni kirjan kirjoittaja käsittelee esitystä laajemmin kuin vain avantgardetaidetta tai esittävää taidetta koskevana käsitteenä. Tosin tämä taas johtaa kysymykseen, johtuuko tämä itse asiassa siitä, että sana ’esitys’ tarkoittaa suomeksi myös representaatiota.

Mielestäni Pollockin ja Phelanin tekstit vaatisivat kontekstia myös, koska kyseessä ovat varsin vanhat ”klassikot”: Phelanin teksti on julkaistu yli 20 vuotta sitten, Pollockin 15 vuotta sitten. Molemmat on kirjoitettu aikana ennen internetiä ja se näkyy niiden asenteissa. Itse asiassa Philip Auslanderin Phelan-kritiikistä Liveness tuli jo uusi laitoskin vuonna 2008, koska internet ja sosiaalinen media ovat niin voimakkaasti muuttaneet tapoja, joilla ymmärrämme esityksellisyyttä sanan kaikissa suomenkielisissä merkityksissä. Käännettyjen tekstien vanhakantaisuutta korostaa myös se, että Esitystutkimuksessa ne rinnastuvat uusiin suomalaisiin tutkimuksen esittelyihin ja esitystutkimuksen laajoihin rihmastoihin eri tieteenaloilla.

Kenties koska itse olen opettanut viime aikoina performatiivista tutkimusta ja affektiteoriaa, koko performatiivinen käänne tuntuu juuri nyt jopa hieman menneen talven lumilta. Kenties olisi saman tien aika ryhtyä kasaamaan uutta esitystutkimuksen kokoelmaa, jossa pohdittaisiin (kuten taiteellisessa tutkimuksessa) kentän määrittelyn sijaan sen impaktia, vaikutuksia yhteiskunnassamme. Mihin esitystutkimusta tarvitaan? Suomenkielisenä esitystutkijana olisin valmis haastamaan, Jon McKenzien hengessä, performance studies -oppialan kulttuurisen imperialismin, tarpeen pakottaa suomalaista esitystutkimusta angloamerikkalaiseen sanastoon ja käsiterajoihin. Millaista voisi olla esitystutkimuksen teoria suomeksi ja suomalaisista, paikallisista, lähtökohdista käsin? Mitä esitystutkimuksella voi tehdä, saada aikaan, muuttaa, vai onko esitystutkimuksen elämä vain akateemisessa norsunluutornissa, jossa enenevässä määrin tuntuu siltä, että julkaisemisessa on järkeä vain englanniksi ja angloamerikkalaisilla Julkaisufoorumi-luokitetuilla alustoilla – ainakin, jos yliopistojen johdolta kysytään. Historioitsijana haluaisin myös kysyä kaikilta tapaustutkimusten kirjoittajilta, miksi juuri näistä tapaustutkimuksista pitäisi kuulla juuri nyt? Mikä on oman tapaustutkimuksenne merkitys tässä hetkessä tai mitä sellaista tapaus kuvastaa, joka vuoden 2015 esitystutkimuksen opiskelijan on olennaista ymmärtää? Kenties voisimme jatkaa keskustelua näistä teemoista.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Esitystutkimus-kirjan julkistamisseminaari 27.4.2015

Tervetuloa Kulttuurintutkimuksen seuran ja esitystutkimuksen verkoston järjestämään ESITYSTUTKIMUS -seminaariin 27.4.2015 klo 10–16 Tieteiden talolla, Kirkkokatu 6, Helsinki, sali 505.

Tilaisuudessa julkistetaan kirja Esitystutkimus, toim. Annette Arlander, Helena Erkkilä, Taina Riikonen ja Helena Saarikoski (Partuuna 2015), esitellään kirjan artikkeleita ja keskustellaan niistä.

Ohjelma:

10.00.–10.30 Toimittajat: Tervetuloa ja esitystutkimus-hankkeen esittely

10.30 – 12.30 Artikkelit

Sofia Laine esittelee:

Helena Saarikoski: Victor Turner ja kertomalla esitetyt lavatanssikokemukset

Hanna Väätäinen: Vierailun skenaariot. Lucia-hahmon tutkiminen kahdessa analyyttisessa tanssihetkessä

Helena Saarikoski esittelee:

Sofia Laine: Mikropolitiikka, globaali toiminta ja kinesteettinen kenttä. Kanssatodistajana kahdessa vaihtoehtoisen globalisaation sosiaalisessa koreografiassa

Helena Oikarinen-Jabai: Tilaa tekemässä. Suomalaiset somalinuoret pohtimassa ja tuottamassa audiovisuaalisia esityksiä

Janne Tapper esittelee:

Inka Juslin: Dybbuk-elokuva (1937) ja esitystutkimus: Historiallisen esityksen tulkinnan jäljillä

Anna Rajavuori esittelee:

Janne Tapper: Jon McKenzien esityksen teorian tulkinnasta: käsitteet pölytys, immanenssi ja hyve

Helena Oikarinen-Jabai esittelee:

Annette Arlander: Blogin pitämisen performatiivisuus

Annette Arlander esittelee:

Kirsi Heimonen: Hidas kävely

Saila Poutiainen esittelee:

Anna Rajavuori: Jaloa rakkautta, pyhää vihaa. Tunteiden esittäminen 1900-luvun alun sosialistisessa agitaatiossa

12.30-13.30 Lounas (omakustanteinen)

13.30 – 15.00 Tulokulmat

Marjukka Lampo ja Marleena Huuhka esittelevät:

Annamari Vänskä: Macaroneja, dandyja, poikatyttöjä ja Conchita Wurst: Muodin performatiivisuudesta

Annette Arlander esittelee:

Jaana Parviainen: Työn performatiivinen ruumiillisuus ja ammatillinen kehonrakennus

Saila Poutiainen ja Sofia Smeds: Esitystutkimus, puheviestintä ja esiintyminen

Helena Saarikoski esittelee:

Marjukka Lampo ja Marleena Huuhka: Labyrintti: Näkökulmia peleihin ja esityksiin

Taina Riikonen esittelee:

Pirkko Moisala: Musiikkiesityksen etnografia, ruumiillisuus, kulttuurisuus ja tuleminen

Pilvi Porkola: Esityksellä tutkiminen – esitystutkimuksen ja taiteellisen tutkimuksen yhtymäkohtia

15.00 – 16.00 Mikä jäi sanomatta

Hanna Järvinen: ”Kutsutut kriittiset jälkisanat”

Keskustelua

Tervetuloa!

Esitystutkimuksen verkosto – Kulttuurintutkimuksen seura – Kirjan toimittajat

 Lisätietoja – linkit:

Esitystutkimuksen työpaja

Kirja Facebookissa

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized